Valuma-aluejako


Tämä aineisto sisältää Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejaon sekä purkupisteet. Hierarkinen valuma-aluejako sisältää enimmillään 3 jakovaihetta. Valuma-aluejaon hierarkisuutta voidaan kuvata käyttämällä aineistoon liittyviä valuma-alueiden reunaviivoja sekä valuma-aluetunnusta.

Päävesistöalueita on 74 kappaletta, niiden pinta-ala on yli 200 km2 ja numerointi alkaa Laatokkaan laskevista vesistöalueista ja kiertää rannikkoalueet myötäpäivään päättyen Vienan mereen laskeviin vesistöihin. Kussakin osajaossa aina kolmanteen jakovaiheeseen asti on käsiteltävä alue jaettu enintään 9 osa-alueeseen, jolloin yhdellä vesistöalueella on enintään 729 osa-aluetta. Näin on tehty päävesistöalueen koon ollessa yli 10 000 km2. Kooltaan 1 000-10 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu kahteen jakovaiheeseen, jolloin osa-alueita on vesistöalueella enintään 81 kappaletta. Alle 1 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu enimmillään yhdeksään osa-alueeseen.Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote.

Käyttötarkoitus: Valuma-aluejako on tehty pääasiassa hydrologisen seurannan tarkoituksiin. Purkupisteet voivat sijaita sivu-uoman tai järven luusuan lisäksi myös esimerkiksi voimalan tai muun hydrologisen mittauspaikan kohdalla. Valuma-alueiden koko voi vaihdella huomattavasti (n.2 km2- n.3500 km2) johtuen valitusta tunnusjärjestelmästä sekä Suomen luonnonmaantieteellisistä erityispiirteistä (mm. järviset alueet) Vesipolitiikan puitedirektiivin vesienhoidon suunnittelujärjestelmä perustuu valuma-alueajattelulle, mm. direktiivin mukaiset vesienhoitoalueet on muodostettu päävesistöalueista.

Lisätietoja: http://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/valuma-aluejako.pdf

Catchment Areas

The spatial dataset of Finnish catchment areas includes main river basins, river basins’ delineation and discharge points. The hierarchical river basin /delineation has 3 levels. The structure of the hierarchy is described using catchment area boundaries together with the river basin codes attached to the features.

The database has 74 main river basins with an area over 200 km². The code numbering starts from the south-eastern river basins flowing to the Lake Ladoga, and continues clockwise along the Baltic coast, ending to the rivers flowing into the Arctic Ocean and the White Sea.

All the river basin hierarchy levels have maximum 9 sub-basins. Besides the main river basins, the boundaries are determined for 177 small coastal basins, smaller than 200 km²; they are not further divided into sub-basins.

Ensimmäinen koko Suomen kattava vesistöaluerajaus valmistui vuonna 1863 ja julkaistiin Ylitirehtööri valtioneuvos Cl. W. Gyldenin toimesta Keisarillisessa Tie- ja Vesikulkulaitosten Ylihallituksessa nimellä "Suomenmaan joet ja järvet". Vuonna 1936 ilmestyi Hydrografisen toimiston julkaisuna T. V. Olinin teos “Suomen vesistöjen alueet ja järvet”. Teokseen koottiin tiedot kaikista niistä “sadealueista”, joiden pinta-ala Suomen alueella oli vähintään 200 neliökilometriä. Rajaus toteutettiin Suomen yleiskartalle (1: 400 000). Suomessa nykyisin käytössä oleva vesistöaluenumerointi toteutettiin vuonna 1968 maataloushallituksen insinööriosastossa yli-insinööri Matti Väreen johdolla. Prosessi saatettiin DI Pertti Seunan johtamana niin sanotun toisen jakovaiheen osalta päätökseen 1971, jolloin ilmestyi Vesihallituksen julkaisuja -sarjassa tutkimus “Suomen vesistöalueet”. Peruskartoituksen loppuunsaattaminen (mittakaavassa 1:20 000) vuonna 1978 ja peruskartan pienennösten valmistuminen (mittakaavassa 1:50 000) vuosina 1983 - 1987 mahdollistivat valuma-alueiden entistä tarkemman ja pienempiä osa-alueita käsittävän rajaamisen. Valuma-alueiden rajaus suoritettiin topografian ja vesistöjen perusteella 1:50 000 mittakaavaisille paperikartoille, joilta alueet digitoitiin FINGIS-ohjelmalla sokkodigitointina vesien- ja ympäristön-tutkimuslaitoksen hydrologian toimistossa vuosina 1984-1990 hydrologi Matti Ekholmin johdolla. Numeerinen vesistöaluerekisteri valmistui 1991 ja liitettiin osaksi ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmää samana vuonna. Vesistöalueluettelot nimi-, vesistötunnus-, pinta-ala- ja järvisyystietoineen julkaistiin myös painetussa muodossa Suomen vesistöalueet -teoksena (Matti Ekholm: Suomen vesistöalueet 1993, Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, Sarja A 126). Julkaisuun liittyvät 1:400 000-mittakaavaiset vesistöalue- ja purkupistekartat painettiin vuosina 1989-1991.

Data-aineistot (3)

Lisätiedot

Kenttä Arvo
Avainsanat
Tietoaineiston näkyvyys
Vanhentunut Ei
Lisätietoa lisenssistä

Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen http://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Kayttolupa_ja_vastuut

Lähde: SYKE

Maantieteellinen kattavuus
Päivitystiheys
Voimassa alkaen
Voimassa päättyen
Lisätietoa verkossa
    Tietoaineiston tyyppi Open data
    Kansainväliset vertailut
    Tietoaineiston ylläpitäjä Suomen ympäristökeskus
    Ylläpitäjän sähköpostiosoite gistuki.syke@ymparisto.fi
    Ylläpitäjän verkkosivu https://www.syke.fi
    comments powered by Disqus